Opetuksen alkuvaiheet

Kuurojenopetuksen alkuvaiheet Euroopassa

Varhaisimmat maininnat kuuroudesta löytyvät muinaisesta Egyptistä ja Mesopotamiasta. Antiikin ja keskiajan aikana suhtautuminen kuurouteen vaihteli, mutta yleinen käsitys oli, ettei kuurojen opettaminen ollut mahdollista, koska kuuloaistia pidettiin opettamisen kannalta olennaisena. 1500- ja 1600-luvuilla toimi yksittäisiä kuurojen opettajia, joista varhaisin oli espanjalainen benediktiiniläismunkki Pedro Ponce de León. Ensimmäisten kuurojenopettajien tavoitteena oli puheen sekä luku- ja kirjoitustaidon opettaminen kuuroille. Opetuksessa saatettiin käyttää myös erilaisia viittomia ja sormiaakkosia.

Ensimmäiset varsinaiset kuurojenkoulut perustettiin Euroopassa 1700-luvulla. Samalla syntyi kaksi kuurojenopetuksen koulukuntaa. Pariisiin 1760-luvulla koulun perusti katolinen teologi ja juristi Abbé de l’Épée. Leipzigiin perusti puolestaan koulun urkuri ja opettaja Samuel Heinicke. L’Épée käytti opetuksessa viittomia ja ajatteli, että viittomakieli oli kuurojen luonnollinen kieli. Heinicke puolestaan oli sitä mieltä, että kuurot saattoivat löytää paikkansa yhteiskunnassa vain puheen oppimisen kautta ja että viittomakielen käyttö hidasti puheen oppimista. Nämä kaksi opetusmenetelmää, ranskalainen ja saksalainen menetelmä, ajautuivat pian yhteentörmäykseen, jonka syynä oli erimielisyys puheen ja ajattelun välisestä yhteydestä.

Molempien metodien mukaisia kuurojenkouluja perustettiin Eurooppaan ja Pohjoismaihin perustetut koulut saivat aluksi vaikutteita ranskalaisesta metodista. Saksalainen metodi syrjäytti viimein ranskalaisen metodin 1800-luvun lopulla ja viittomakieli väistyi kuurojenopetuksesta lähes sadaksi vuodeksi.

Varhaiset kuurojenopettajat olivat yleensä kuulevia opetuksen tavoitteista johtuen. Poikkeuksena oli ranskalainen kuuro Etienne de Fay (s. 1669). Hän opetti oppilaitaan viittomakielellä ja on hyvä esimerkki siitä, kuinka kuurojen oma toiminta on jäänyt kuulevien opettajien varjoon. De Fay toimi opettajan toimensa lisäksi arkkitehtinä ja kuvanveistäjänä.