Perhe-elämä

1700- ja 1800-luvuilla Ruotsi-Suomessa kuurojen oli lupa mennä keskenään avioliittoon, jos he ymmärsivät kristinuskon perustotuudet ja jos mies kykeni elättämään perheensä. Kuurojen välisiä avioliittoja ei kuitenkaan ole tuolta ajalta tutkittu ja lähteitäkin on ilmeisimmin käytettävissä perin vähän. Ensimmäiset tunnetut kuurojen välillä solmitut avioliitot ovat 1800-luvun jälkipuoliskolta.

Kuurot ovat vahvasti endogaaminen ryhmä, mikä tarkoittaa että suurin osa kuuroista on perinteisesti solminut avioliiton toisen kuuron kanssa. 1900-luvun alussa vaikuttanut rotuhygieeninen ajattelu vaikutti avioliittolainsäädäntöön ja kuurojen perusoikeuksia loukattiin rajoittamalla oikeutta avioliiton solmimiseen ja perheen perustamiseen. Avio-oikeuden rajoittamista perusteltiin sillä, että syntymäkuuroille arveltiin syntyvän kuuroja lapsia. Kautta aikain kuitenkin kuuroista lapsista suurin osa on syntynyt kuuleviin perheisiin ja valtaosa kuurojen pariskuntien lapsista on puolestaan ollut kuulevia.

Viittomakielisen yhteisön ytimen muodostavat ne suvut, joissa kuuroutta esiintyy useassa sukupolvessa, ja jossa viittomakieli ja yhteisön kulttuuriperintö siirtyy luonnollisella tavalla sukupolvelta toiselle. Yhteisöön kuuluvat luonnollisesti muut kuurot sekä heidän kuulevat perheenjäsenensä.