Ideologiat oralismin taustalla

Puheen opettaminen kuurojenkouluissa on ollut loogista, mutta puheella opettaminen ja viitottujen kielten kieltäminen sen sijaan tuntuu järjenvastaiselta. Opettajat näyttävät tienneen, että viittomakielellä opettaminen olisi ollut helpompaa ja tehokkaampaa. He myös tiesivät, kuinka rakasta ja helppoa viittomakieli kuuroille oli, mutta sitä pidettiin kuitenkin huonona vaihtoehtona.

Peruslähtökohta opetuksessa oli se, että erilaiset ihmiset elävät pimeydessä ja että opetuksen avulla heidät voitiin nostaa ihmisyyden tasolle. Tästä sekä oralistit että viittomakielisen opetuksen kannattajat olivat yhtä mieltä. Erilaisuus kuitenkin näiden välillä liittyi kiistaan siitä kuuluuko sivistykseen yksi vai kaksi kieltä. Oralistien tavoitteena oli tehdä kuuroista kuulevan kaltaisia, koska heidän mielestään kuurojen olisi vaikea pärjätä elämässä ilman puhetaitoa.

1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä puheella opettamisen rinnalle nousi myös suoranainen viittomakielten vastustaminen. Viittomakielten vastustusta perusteltiin sillä, että ne olivat kehittymättömiä ja kieliopillisesti puutteellisia ja soveltuivat vain heikkolahjaisimpien opettamiseen.

Vastustaminen perustui osittain evolutionistiseen ajatteluun, jossa viittomakielet edelsivät puhuttuja kieliä ja näin muodostivat linkin eläimen ja ihmisen välillä. Niin sanotun lingvistisen darwinismin mukaan nämä alemmat kielimuodot kuolivat ja tulivat korvatuiksi ylemmillä. Puheen katsottiin olevan inhimillistä toimintaa ja viittomisen eläimellistä. Tavallinen vertaus olikin kuuroista apinoina, jos he pysyivät vain kuurojen yhteisössä. Tavoitteena olikin saada kuurojenyhteisö vaihtamaan kielensä.

Evoluutioteoria loi edellytyksiä myös rotuhygienialle. Puhelimen keksijänä tunnettu Alexander Graham Bell oli huolestunut siitä, että kuurojen määrä lisääntyi. Bellillä oli yhteyksiä kuurouteen sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti. Hänen isänsä oli kuurojenopettaja ja perheessä useammalla oli kuulovamma. Hän oli myös itse kuurojenopettaja ja yksi Yhdysvaltojen tunnetuimmista oralisteista.

Bell osallistui myös rotuhygienialiikkeen toimintaan. Hänen mukaansa kuurojen välisistä avioliitoista syntyi tavallista useammin kuuroja lapsia. Näin ollen kuurojen keskinäinen kanssakäyminen ja avioliitot eivät olleet suotavia. Avioliittoihin syynä oli se, että viittomakieli yhdisti kuuroja ja sisäoppilaitokset olivat luontevia paikkoja tutustua toisiin kuuroihin. Oralististen päiväkoulujen perustaminen ja viittomakielen hävittäminen olivat Bellin mukaan ratkaisuna. Sekä rotuhygieenisessä ajattelussa että oralismissa oli sama perusperiaate: viallisten ihmisten määrän vähentäminen. Suomessa rotyhygienialiikkeen näkyvin vaikutus kuurojen elämän kannalta oli vuoden 1929 avioliittokielto.