Savisaarten kuuro suku

Savisaarien suvussa on ollut kuuroutta monessa sukupolvessa. Ensimmäinen tunnettu kuuro suvussa oli Elias Savisaari (1850–1906), joka avioitui entisen koulutoverinsa Maria Valkaman (1857–1938) kanssa ja perhe asettui asumaan Savisaaren torppaan Alavudella. Kaikki lapset olivat kuuroja ja heidät lähetettiin aikanaan Turun kuurojenkouluun. Perheen kotikieli oli viittomakieli. Toiseksi nuorin poika, isän mukaan nimetty Elias (1890–1972) oli innokkaasti mukana Turun kuurojenyhdistyksen toiminnassa, jonne hän kotiutui saatuaan työpaikan räätälinä. Perhetaustansa vuoksi Eliaksen persoonassa oli oikea annos kuurotietoisuutta, jonka vuoksi hän oli tasapainoinen ja positiivinen ihminen. Hän avioitui ruotsinkielisen kuuron tytön, Rakel Karlssonin (1896–1984) kanssa vuonna 1923.

Kuuron perheen kuulevat lapset: Runo ja Eino

Savisaaren pariskunnan kaikki lapset olivat kuulevia. Vanhemmat kasvattivat kaikki neljä lastaan Elisen, Runon, Toran ja Einon kuurojen yhteisön jäseniksi. Olipa Elise-tyttären kumminakin Kuurojen Liiton matka-asiamies John Sundberg. Lapset kävivät säännöllisesti molemminpuolisten isovanhempiensa luona ja perivät näin neljä eri kieltä: puhutut suomen ja ruotsin kielen sekä suomalaisen ja suomenruotsalaisen viittomakielen.

Runo Savisaari (1927–2007) tuli kuurojen järjestöelämään mukaan vuonna 1958 ja hän toimi yhtäjaksoisesti Kuurojen Liiton puheenjohtajana vuosina 1962–1991. Isän tiedetään sanoneen pojalleen ”Sinun tulee aina kuunnella kuuroja.” Ja sitä hän tekikin! Hän suhtautui perhetaustansa vuoksi aina tasaveroisesti kuuroihin. Hän oli suosittu luennoitsija ja aktiivinen ja kantaaottava kirjoittaja Kuurojen Lehdessä. Hän toimi monissa tilaisuuksissa tulkkina, aloitti Kuurojen Liiton kehitysyhteistyön Afrikan kuurojen järjestötoiminnan ja elinolojen parantamiseksi ja toimi Kuurojen Pohjoismaisen neuvoston jäsenenä. Runon aika Kuurojen Liiton johdossa muistetaan myös lukuisista rakennusprojekteista. Hänellä oli sormensa pelissä kuurojen kurssikeskus Malminharjun ja monitoimitalo Valkean Talon synnyssä.

Kuurojen Liiton entinen toiminnanjohtaja Liisa Kauppinen kirjoitti Runo Savisaaresta:

Hänen kunnioittava suhtautumisensa toiveitamme, aloitteitamme ja mielipiteitämme kohtaan ja niiden huomioiminen liiton tavoitteissa ja yhteiskunnan palvelujen kehittämisessä vaikutti liiton toiminnan laajenemiseen ja yhteiskunnallisenasemamme parantamiseen.

Eino Savisaari (1933–1989) muistetaan Turun ja Porvoon seudun kuurojen kaunopuheisena kuurojenpappina. Hän aloitti toimintansa vuonna 1961 ja hoiti virkaansa kuolemaan asti. Hän joutui käyttämään työssään sekä suomalaista että ruotsalaista viittomakieltä, joita hän osasi käyttää taitavasti. Olihan hän oppinut ne äidinkielenään. Viittomakielen kehittäminen oli hänelle tärkeää. Hän oli mukana laatimassa ensimmäistä viittomakielen kuvasanakirjaa ja toimitti monia viittomakielen opetusmateriaaleja. Kuten veljensä Runo, myös Eino oli mukana kuurojen kansainvälisessä toiminnassa. Kuurojen lähetys, Kuurojen Liiton kehitysyhteistyötoiminta ja Kuurojen maailmanliiton toiminta veivät häntä lukuisia kertoja ulkomaille.