Yleinen pohjoismainen viittomakieli

Kuurojen vanhempien kuulevana lapsena kuurojen maailma ja viittomakieli olivat Julius Hirnille (1868–1914) lapsuudesta saakka tuttuja. Julius Hirnin vanhemmat olivat Fritz ja Maria Hirn. Julius Hirn toimi monien oman aikansa keskeisten päivälehtien kuten Nya Pressenin ja Hufvudstadsbladetin toimittajana ja kirjoituksissaan nosti kuulevalle maailmalle esiin kuurojen asian. Julius Hirn oli mukana perustamassa Helsingin Kuurojen Yhdistystä sekä Kuurojen Liittoa. Hän toimi molempien ensimmäisenä puheenjohtajana. Hän oli keskeisessä roolissa uranuurtajana useissa kuuroille tärkeissä hankkeissa.

Julius Hirniä on ihmisenä kuvattu vapaamieliseksi ja todelliseksi humanistiksi, joka vastusti kaikenlaisia pakkokeinoja, yksioikoisuutta ja poliittista vihamielisyyttä. Julius oli tunnettu tuhdista ulkomuodostaan, mutta hänen ajatuksenjuoksunsa oli eloisaa ja joustavaa.

Kuurojen pohjoismainen kongressi Kööpenhaminassa 1907

Monet kuurot ja kuulevat viittomakielen puolestapuhujat huolestuivat viittomakielen tilasta 1800-luvun lopulla, koska kuurojen opetuksessa oli siirrytty puheella opettamiseen. Tuohon aikaan kansallisia viittomakieliä pidettiin yhden yleisen viittomakielen eri murteina. Tämän vuoksi myös Suomessa 1900-luvun alussa käytetyn viittomakielen yhtenäistämiskysymys sai myös kansainvälisiä ulottuvuuksia.

Julius Hirn oli esittänyt jo Pariisissa 1900 järjestetyssä kuurojen kansainvälisessä kongressissa ajatuksen kansainvälisen viittomakielen kehittämisestä. Vuonna 1907 pidettiin Kööpenhaminassa ensimmäinen pohjoismainen kuurojen kokous. Taitavana viittojana tunnetun Julius Hirnin aloitteesta päätettiin kongressissa perustaa toimikunta, jonka tarkoitus oli alkaa tarkemmin pohtia yhteispohjoismaisen viittomakielen kehittämistä. Kokoukseen osallistuneiden maiden tehtäväksi annettiin kerätä valokuvakokoelmia oman maansa kuurojen käyttämistä viittomista, jotta saataisiin riittävä aineisto toimikunnan työlle. Suomesta lähetettiin Tanskaan n. 450 “viittomavalokuvaa käsittävä kokoelma”.

Viittomakielen sanakirja

Fritz ja Julius Hirn ryhtyivät toimittamaan valokuvista viittomakielen sanakirjaa, mutta alkuperäisen tuhannen viittoman tavoitteesta ehdittiin toteuttaa vain 344, sillä molemmat kuolivat ennen kuin työ saatiin päätökseen. Samanlaisista kuvista Kuurojen Liitto painatti vuosina 1910–1916 Suomen ensimmäisen viittomakielen sanakirjan De dövstummas åtbördsspråk i Finland I–III Kuuromykkäin viittomakieli Suomessa I–III.

Yhteispohjoismainen viittomakieli

Julius Hirnin unelma yhteispohjoismaisesta viittomakielestä ei sellaisenaan koskaan toteutunut. Idea yhteisestä pohjoismaisesta viittomakielestä jatkoi kuitenkin eloaan. Vuonna 1947 järjestetyssä kuudennessa pohjoismaisessa kuuromykkäinkongressissa Rurik Pitkänen pohti esitelmässään mahdollisuutta pohjoismaisten viittomakielten lähentämisestä. Kongressin jälkeen koottiin jälleen pohjoismaisten kuurojen liittojen välinen komitea yhteispohjoismaisen viittomakielen laatimiseksi. Työ tuotti kuitenkin vain laihoja tuloksia. Tästä huolimatta yhteispohjoismainen viittomakielityö jatkui aina 1900-luvun loppupuolelle.