(myöh. Hipeli)

Hulda Hakala (1875–1933) toimi Kuurojen Auttajayhdistyksen ja Kuurojen Liiton matka-asiamiehenä etenkin Itä-Suomessa. Asiamiehenä hän opetti kuuroja tiedostamaan oikeutensa yhteiskunnan jäseninä. Myöhemmin hän työskenteli kuurojen opettajana Käkisalmen pappilassa ja Inkerinmaalla.

Tausta

Orimattilassa syntynyt Hulda Hakala kuuroutui yhdeksänvuotiaana. Hän aloitti Porvoon kuurojenkoulun vuonna 1884. Samana syksynä opintonsa Porvoon kuurojen koulussa aloittivat myös Olga Härkönen ja Valter Stadius. Koulusta valmistuttuaan hän palasi kotitilalleen Orimattilaan. Elma Eklundin työ teki suuren vaikutuksen Hulda Hakalaan, joka oli seuraamassa hänen pitämäänsä jumalanpalvelusta Orimattilassa kesällä 1902. Myös Hulda Hakalassa heräsi halu opettaa ja valistaa muita kuuroja.

Matka-asiamies kiertää maata

Jo syksyllä 1902 27-vuotias Hulda Hakala teki omatoimisen matkan Helsinkiin ja Keski-Suomeen, jonka aikana hän tapasi monia viittomakielisiä kuuroja. Kesällä 1904 Kuurojen Auttajayhdistys pyysi Hulda Hakalaa opettamaan kuukauden ajan iäkkäitä kuuroja Kiteellä. Työ oli epävarmaa, sillä Kuurojen Auttajayhdistyksen stipendit myönnettiin aina kertaluonteisesti eikä työn jatkuvuudesta ollut tekijälleen näin takeita. Seuraavana kesänä Hulda toimi Sortavalan piirissä stipendiaattina.

Hulda Hakala kiersi Kuurojen Liiton matka-asiamiehenä vuosina 1907–1910. Muita asiamiehiä olivat John Sundbergin ja Elis Wilkki. Matka-asiamiehet olivat Kuuromykkäin Lehden lisäksi tärkeimpiä Kuurojen Liiton tiedonvälityskanavia kuurojen yhteisössä. Asiamiehet luennoivat Kuurojen Liiton tehtävistä ja sen toiminnan hyödyistä kuuroille.

Työ Inkerinmaan kuurojen parissa

Työskennellessään Käkisalmen pappilassa opettajana hän oli tavannut Inkerinmaalla toimineen kuurojenkoulun opettajan Juho Hipelin, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1912 ja muutti Inkerinmaalle Lempaalan kuurojenkoulun opettajaksi yhdessä miehensä kanssa. Hulda Hipelin aktiivinen toiminta kuurojen hyväksi jatkui avioliiton solmimisen jälkeenkin. Hän järjesti vanhemmille kuuroille esitelmä- ja valistustilaisuuksia Lempaalassa ja Pietarissa sekä piti hengellisiä puheita ja valistusesitelmiä kuurojen kokouksissa.

Kun Venäjän vallankumous nosti 1917 bolshevikit valtaan, koitti uskonnolliselle Hulda Hipelille raskaat ajat.

Usein oli Hulda Hipeli omien kertomustensa mukaan kuoleman vaarassa kommunistien käsissä. Kerrankin asetettiin hänet seisomaan lattialle ja kommunisti piti kivääriä hänen rintansa edessä. Kommunistipäällikkö kysyi: ”Oletko valkoinen vai punainen?” Siinä oli kuolema lähellä. Mutta Hulda vastasi rauhallisesti: ”Minä olen vain kuuromykkä, enkä minä ymmärrä valkoista enkä punaista.” Ampuja hämmästyi ja laski kiväärinsä alas: ”Saat mennä kun olet vain kuuromykkä”
Kuuromykkäin Lehti nro 10/1933

Hulda Hipeli kuurojenkouluineen olisi saanut jatkaa toimintaansa vallankumouksen jälkeenkin, jos olisi suostunut luopumaan uskonnonopetuksesta. Tähän ei kuitenkaan voimakkaasti uskonnollinen Hulda voinut suostua, jonka vuoksi koulu lakkautettiin ja muutettiin kommunistien kokoushuoneeksi.