(o.s. Eskelinen)

Aura Ahlbäck (1909–2001) oli näkyvä yhdistys- ja kuurojen kulttuuriaktiivi, joka pitkän elämänsä aikana oli monessa mukana. Hän perusti mm. Helsingin Kuurojen Yhdistyksen nuortenkerhon ja toimi kuurojen kulttuuripäivien alullepanijana. Aura oli myös menestyksekäs urheilija lajeinaan hiihto, uinti, 100m juoksu, korkeushyppy, kuula ja pituushyppy. Osallistuminen Pohjoismaiseen kuurojen kongressiin Kööpenhaminassa vuonna 1934 oli Auralle ensimmäinen ulkomaanmatka, josta hän kirjoitti tarkan matkakuvauksen pieneen vihkoseensa. Myöhemmin hän kiersi lukuisat maat kuurojen tapahtumissa ja omilla matkoillaan.

Tausta

Aura Eskelinen syntyi 1909 karjalaiseen virkamiesperheeseen. Hän kuuroutui neljävuotiaana korvatulehduksen ja vesirokon seurauksena. Yhdeksänvuotiaana Aura lähti Kuopion kuurojenkouluun, jonka jälkeen hän kävi Nikkarilan talouskoulun. Auran sukupolven elämää leimasivat sotavuodet; talvisodan tuoksinaan kaatui oma velikin. Aura toimi itse sota-aikana lottana. Hän avioitui miehensä, Ole Ahlbäckin kanssa vuonna 1940.

Matkakertomus kuurojen kongressista Kööpenhaminassa 1934

Aura kertoo matkakertomuksessaan kuinka suomalaisten kuurojen ryhmä nousi 18.9.1934 illalla Helsingin eteläsatamassa Arcturus-laivaan määränpäänään Kööpenhamina. Ensimmäisenä yönä juuri kukaan ei nukkunut hyvin. Ensimmäinen ulkomaanmatka jännitti kaikkia. Merimatka kesti lähes kolme vuorokautta.

Laivan lipuessa viimein Kööpenhaminan satamaan huomasivat suomalaiset muutamien tanskalaisten kuurojen odottavan vastassa. Heti ensimmäisenä päivänä Aura pääsi käymään pohjoismaisessa kuurojen ammatti- ja käsityönäyttelyssä. Näyttely oli yleisömenestys, lukuisat kävijät saivat tutustua kankaankudontaan, kuuroihin taiteilijoihin ja elokuvaesityksissä tanskalaisten kuurojenkoulujen opetukseen.

Illalla Aura ja muut suomalaiset pääsivät tutustumaan Kööpenhaminan kuurojenyhdistykseen, joka oli sinä iltana täynnä viittovia kuuroja. Auraa närkästytti hieman se, että kaikki ravintolasalin pöydät olivat täynnä paperossia ja sikaria polttelevia miehiä ja naisia. Tällaiseen ei ollut totuttu koti-Suomessa. Alakerrassa oli myös biljardipöytä, joka olikin ahkerassa käytössä. Kortin peluu kuului Auran mukaan myös tanskalaisten mieliharrastuksiin. Kööpenhaminan kuurojen yhdistyksellä oli myös näyttämö ja yläkerrassa huoneistoja kuuroille vanhuksille. Yhdistys sulki ovensa kello 12 yöllä, jolloin kaikkien oli lähdettävä kotiin.

Seuraavana aamuna koittikin viimein kisapäivä, joka valkeni sateisena. Neljän suomalaisurheilijan joukko valmistautui kisasuoritukseen.

”Neljän maan liput liehuivat korkealla ilmoittaen pohjoismaisten kuurojen urheilukisojen alkaneeksi. Jännittyneinä puimme päälle urheilupukimet. Naisten pukeutumishuoneessa kävi ahkera kättely ja esittely. Me neljän maan urheilijattaret tutustuimme pian toisiimme.”

Kuurojen Pohjoismaiset mestaruuskilpailut olivat Auralle menestyksekkäät. Hän sai pituushypyssä toisen palkinnon ja 80 m juoksussa kolmannen palkinnon.