Eri ammateissa

1800-luvun lopulla Suomi oli maatalous- ja käsityövaltainen maa. Suurin osa kuuroista ansaitsi elantonsa näillä aloilla. Kuurojenkouluissa luotiin pohja käsityöammateille ja lisäksi monet kuurot hankkivat itselleen ammattitaidon opiskelemalla käsityöläisten opissa. Kuuroja toimi tuolloin myös muun muassa opettajina, valokuvaajina ja kartanpiirtäjänä. Vuosisadan vaihteessa useita kuuroja opiskeli taidealan oppilaitoksissa ja he työskentelivät taiteen ja taideteollisuuden parissa. He siis avasivat tietä tuleville kuuroille taiteilijasukupolville.

Ammateista, joilla kuurot toimivat 1900-luvun alkupuolella saa, tietoja esimerkiksi Helsingin kuurojenyhdistyksen jäsenrekisteristä, jossa on vuosina 1899–1946 mainittu myös jäsenten ammatit. Rekisterin mukaan kuurot toimivat ensi sijassa käsityöläisinä, tehdastyöläisinä, palvelusväkenä sekä rakennustyöläisinä. Yleisin miesten ammatti oli puuseppä ja naiset tavallisimmin toimivat kotiapulaisina tai palvelijattarina. Vain pieni osa toimi henkisen työn ammateissa.

Kuurojen koulujen oppilasmatrikkeleissa on myös jonkin verran tietoja siitä, millaiseen työhön oppilaat koulun jälkeen sijoittuivat. Kuitenkin kuurojen ammateista tehtiin ensimmäinen järjestelmällinen selvitys vuonna 1939. Tuolloin suurin osa työskenteli maatalouden parissa, käsityöammateissa ja teollisuustyössä. Selvityksestä käy ilmi, että miesten yleisimmät ammatit olivat puuseppä, jalkinetyöntekijä ja kirjansitoja. Naisten ammateista yleisimmät olivat kotiapulainen, ompelija ja kodinhoitaja.

Kolme neljäsosaa kuuroista asui maaseudulla ja kymmenen prosenttia ansaitsi elantonsa maanviljelyksestä. Kuurojen joukossa tämä oli vähemmän yleistä kuin muun väestön joukossa. Käsityöläisyys sen sijaan oli kuuroilla valtaväestöä yleisempää. Kuurot halusivat elää kaupungeissa, joissa oli mahdollista tavata muita kuuroja. Valtaosa kuuroista tuli omillaan toimeen.

Taloudellisesti huonot ajat, kuten vuosien 1929–1933 pulakausi, vaikuttivat kuurojen työllisyyteen muuta väestöä enemmän. Tilanne alkoi muuttua sotien jälkeisinä vuosina, mutta työnsaanti ei ollut helppoa, koska vanhat ennakkoluulot elivät edelleen. Ammatinvalinnanohjausta alettiin antaa 1940-luvulla ja kuuroille suositeltiin maatalousammatteja. 1960-luvulla suositeltiin uusiakin ammatteja, kuten hammasteknikon, optikon ja laborantin ammatteja sekä erilaisia toimistotöitä. Vähitellen käyttöön tulivat ammatinvalintatestit, jotka auttoivat suuntautumaan sopivalle elämänuralle.

Vuonna 1972 tehdyn tutkimuksen mukaan suurin osa tutkittavista, reilusta tuhannesta kuurosta, oli saanut koulutuksensa kuulovammaisten tai muussa ammattikouluissa, ammattikursseilla tai oppisopimuksella. Runsas kolmannes ei ollut saanut ammattikoulutusta lainkaan. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista kuuroista sijoittui teolliseen työhön, joka tutkimuksessa piti sisällään myös vanhat käsityöläisammatit. Seuraavaksi suurimmat työllistäjät olivat maa- ja metsätalous sekä palvelutyö. Tietojenkäsittelyalan uudet ammatit näkyvät jo tutkimuksessa, sillä tutkittavista 20 oli reikäkorttilävistäjiä. Lähes puolet oli vakinaisessa työssä.

Työnsaantia helpottivat myös kuurojenyhdistykset, koska tiedot hyvistä työpaikoista levisivät niiden välityksellä. Tämä johti siihen, että useita kuuroja päätyi samalle työpaikalle. Se teki myös kommunikoinnin työpaikalla helpommaksi. Kuuroudesta saattoi joskus työelämässä olla myös etua, koska työnantajat arvostivat sitä, ettei työaikaa kulunut työtovereiden kanssa seurusteluun kuulevien tavoin.

Suomenruotsalaisille kuuroille ei ollut tarjolla erillistä ammatillista opetusta. Sitä järjestettiin vain lyhyen aikaa 1950-luvulla Porvoon kuurojenkoululla. Tämän vuoksi useat suomenruotsalaiset kuurot hakeutuivat Ruotsiin, jossa he löysivät opiskelu- ja työpaikan.

Vuonna 2000 tehdyn selvityksen mukaan noin puolet kuuroista työskenteli teollisuudessa. Seuraavaksi eniten kuuroja työllistivät palvelut sekä tekninen, tieteellinen, humanistinen ja taiteellinen ala sekä hallinnon ala. Media-alalla työskenteli noin 10 % kuuroista. Sosiaali- ja terveydenhuolto työllisti noin 6 % kuuroista, samoin maa- ja metsätalous.