Kuurotietoisuus
1900-luvun jälkipuolella kuurojen yhteisössä alettiin esittää avointa kritiikkiä oralismia vastaan, joka oli 1800-luvun lopusta saakka ollut kuurojenkouluissa vallitsevana opetusmenetelmänä ja jossa ei tunnustettu viittomakielen merkitystä. Samaan aikaan kuurojen oma kulttuurielämä vahvistui ja viittomakielen asemasta keskusteltiin vilkkaasti. Liikehdinnästä muodostui 1970-luvulla kuurotietoisuusliike. Liikkeessä keskeistä oli tasa-arvoisuuden vaatimus ja sen mukaan kuuroilla tuli olla yhteiskunnassa samat oikeudet, velvollisuudet Lue lisää
Lue lisää
Kuurotietoisuusliikkeen synty ja sen tavoitteet
Yhdysvalloissa 1960-luvulla erilaiset vähemmistöt ja kansalaisryhmät alkoivat vaatia yhtäläisiä oikeuksia valtaväestön kanssa. Kun samanaikaisesti kulttuurien erilaisuutta alettiin paremmin ymmärtää, muuttui myös suhtautuminen viittomakieleen hyväksytymmäksi. Syksyllä 1972 perustettiin Deaf Pride- (myös Deaf Awareness) -liike. Sen alkuna pidetään sitä, kun Gallaudet Collegen kuuro viittomakielen opettaja ja myöhemmin tutkija Barbara Kannapell alkoi koota yhteen kuuroja, kuurojen lasten vanhempia Lue lisää
Lue lisääKuurotietoisuuden tulo Suomeen
1970-luvulla etsittiin uudenlaisia näkemyksiä kuuroudesta. Vuonna 1978 Kuurojen Lehden toimitussihteeri ja järjestöaktiivi Jarmo Narmala avasi keskustelua liittyen kuuron itsetuntoon. Hänen mielestään kuurojen tuli hylätä oma alentuvaisuus ja kuulevien uhrautuvaisuus, jotta vanhasta holhoamis- ja hyväntekeväisyysmentaliteetista voitaisiin päästä irti. Samanlaisia asioita pohdittiin samaan aikaan myös kansainvälisesti. Kuurotietoisuusliike oli saanut vähitellen kannatusta Pohjoismaissa ja tärkeä tapahtuma oli vuonna Lue lisää
Lue lisääKuurotietoisuus ja yhteisön tavoitteet
Kun kuurotietoisuusaate alkoi levitä sillä oli vaikutus myös Kuurojen Liiton toimintaan. Liitto halusi herättää myös keskustelua aiheesta, mutta laimeaan vastaanottoon oli aluksi syynä se, että tietoa ei ollut saatavilla riittävästi. Siksi aate pysyi aluksi pienen piirin saatavilla. Tarpeelliseksi nähtiinkin sen vuoksi nuorten kuurojen kouluttaminen, niin että he voisivat puolustaa viittomakieltä ja ihmisoikeuksia. Vuodesta 1982 alkaen Lue lisää
Lue lisääKuurotietoisuus ja uudet käsitteet
Kuurotietoisuutta ei pohdittu ainoastaan 1980-luvulla, vaan se on noussut keskusteluun aina sopivin välein. Vuonna 2001 Kuurojen Liiton toiminnanjohtaja Liisa Kauppinen kiteytti kuurotietoisuus-käsitteen uudelleen. Sen mukaan kuurotietoinen henkilö puolustaa kuurojen oikeuksia, tuntee kuurojen ja viittomakielen historiaa sekä kuurojen kulttuuria ja yhteisön luonteen. Hän on myös tietoinen oikeuksistaan sekä siitä mitä niiden parantaminen edellyttää. 2000-luvulla kuurotietoisuuden rinnalla Lue lisää
Lue lisää- ammatit
-
henkilöhistoria
-
Rurik Pitkänen
-
Torsten Rikström
-
Svante Lagergrén
-
Savisaaret
-
Ritalat ja Talviat
-
Stadiukset
-
Raija Nieminen
-
Elin Carlstedt
-
Oskar Wetzell
-
Martin Hellöre
-
Maria Lovisa Klingenberg
-
Julius Hirn
-
Jarmo Narmala
-
John Sundberg
-
Ida Mouton
-
Hulda Hakala
-
Elma Eklund
-
Fritz Hirn
-
Carl Henrik Alopaeus
-
Bruno Mouton
-
Aura Ahlbäck
-
Antti Jokelainen
-
Rurik Pitkänen
- järjestötoiminta
- kuurojenopetus
- kuurotietoisuus
- oralismi
- perhe-elämä
- uskonnollinen elämä