Kuurojen museo » historia

Järjestötoiminta

Kuurojen yhdistykset yhdessä koulujen kanssa ovat muodostaneet kuurojen yhteisön perustan ja ne ovat välittäneet kuurojen kulttuurin, perinteet ja arvot seuraaville sukupolville. Kuurojen järjestäytyminen alkoi tiettävästi Ranskassa. Pariisiin syntyi 1830-luvulla yhteisö, joka alkoi järjestää vuosittaisia juhlaillallisia, joihin osallistui kuuroja myös muista maista.

Lue lisää
Alternative text

Kuurotietoisuus

1900-luvun jälkipuolella kuurojen yhteisössä alettiin esittää avointa kritiikkiä oralismia vastaan, joka oli 1800-luvun lopusta saakka ollut kuurojenkouluissa vallitsevana opetusmenetelmänä ja jossa ei tunnustettu viittomakielen merkitystä. Samaan aikaan kuurojen oma kulttuurielämä vahvistui ja viittomakielen asemasta keskusteltiin vilkkaasti. Liikehdinnästä muodostui 1970-luvulla kuurotietoisuusliike. Liikkeessä keskeistä oli tasa-arvoisuuden vaatimus ja sen mukaan kuuroilla tuli olla yhteiskunnassa samat oikeudet, velvollisuudet Lue lisää

Lue lisää
Alternative text

Kuurotietoisuusliikkeen synty ja sen tavoitteet

Yhdysvalloissa 1960-luvulla erilaiset vähemmistöt ja kansalaisryhmät alkoivat vaatia yhtäläisiä oikeuksia valtaväestön kanssa. Kun samanaikaisesti kulttuurien erilaisuutta alettiin paremmin ymmärtää, muuttui myös suhtautuminen viittomakieleen hyväksytymmäksi. Syksyllä 1972 perustettiin Deaf Pride- (myös Deaf Awareness) -liike. Sen alkuna pidetään sitä, kun Gallaudet Collegen kuuro viittomakielen opettaja ja myöhemmin tutkija Barbara Kannapell alkoi koota yhteen kuuroja, kuurojen lasten vanhempia Lue lisää

Lue lisää
Alternative text

Kuurotietoisuuden tulo Suomeen

1970-luvulla etsittiin uudenlaisia näkemyksiä kuuroudesta. Vuonna 1978 Kuurojen Lehden toimitussihteeri ja järjestöaktiivi Jarmo Narmala avasi keskustelua liittyen kuuron itsetuntoon. Hänen mielestään kuurojen tuli hylätä oma alentuvaisuus ja kuulevien uhrautuvaisuus, jotta vanhasta holhoamis- ja hyväntekeväisyysmentaliteetista voitaisiin päästä irti. Samanlaisia asioita pohdittiin samaan aikaan myös kansainvälisesti. Kuurotietoisuusliike oli saanut vähitellen kannatusta Pohjoismaissa ja tärkeä tapahtuma oli vuonna Lue lisää

Lue lisää
Alternative text

Kuurotietoisuus ja yhteisön tavoitteet

Kun kuurotietoisuusaate alkoi levitä sillä oli vaikutus myös Kuurojen Liiton toimintaan. Liitto halusi herättää myös keskustelua aiheesta, mutta laimeaan vastaanottoon oli aluksi syynä se, että tietoa ei ollut saatavilla riittävästi. Siksi aate pysyi aluksi pienen piirin saatavilla. Tarpeelliseksi nähtiinkin sen vuoksi nuorten kuurojen kouluttaminen, niin että he voisivat puolustaa viittomakieltä ja ihmisoikeuksia. Vuodesta 1982 alkaen Lue lisää

Lue lisää
Alternative text

Kuurotietoisuus ja uudet käsitteet

Kuurotietoisuutta ei pohdittu ainoastaan 1980-luvulla, vaan se on noussut keskusteluun aina sopivin välein. Vuonna 2001 Kuurojen Liiton toiminnanjohtaja Liisa Kauppinen kiteytti kuurotietoisuus-käsitteen uudelleen. Sen mukaan kuurotietoinen henkilö puolustaa kuurojen oikeuksia, tuntee kuurojen ja viittomakielen historiaa sekä kuurojen kulttuuria ja yhteisön luonteen. Hän on myös tietoinen oikeuksistaan sekä siitä mitä niiden parantaminen edellyttää. 2000-luvulla kuurotietoisuuden rinnalla Lue lisää

Lue lisää
Alternative text

Oralismi

Kuurous ja mykkyys on kautta historian liitetty toisiinsa. Sen osaako kuuro puhua kuulevien tavoin, on katsottu olevan merkki lahjakkuudesta, ihmisyydestä ja sivistyksestä tai niiden puutteesta. Tätä ajattelutapaa on kutsuttu viittomakielisten historiantutkimuksessa oralismiksi. Oralismi syntyi kuurojen opetuksen parissa ja sillä tarkoitetaan opetusmetodia, jossa kuuroja opetetaan puheen avulla ja korostetaan sanojen lukemista huulilta. Kuurojen mielestä se on Lue lisää

Lue lisää
Alternative text

Puheella vai viittomakielellä

Jo antiikin aikana kyky puhua ja ajatella liitettiin toisiinsa. Tuolloin pääteltiin, että jos ihmiseltä puuttui kyky puhua, puuttui myös kyky ajatella. Aristoteleen mukaan kuulo oli tiedon ja oppimisen kannalta aisteista tärkein, ja ääni oli ajattelun väline. Hän ei tosin sanonut, ettei kuuroja voisi opettaa, mutta niin hänen ajatuksiaan tulkittiin aina keskiajalle saakka. Keskiajan kirkon näkemys Lue lisää

Lue lisää
Alternative text

Oralismin isä Samuel Heinicke ja puheopetuksen uudistaja Moritz Hill

Samuel Heinickella, jota pidetään oralismin isänä, oli opetustyössään toisenlaiset tavoitteet. Kuten antiikin ajattelijat, hänkin oli sitä mieltä, että puheen ja ajatuksen välillä oli yhteys. Heinicke väitti, ettei viittomakielillä kyennyt tavoittamaan abstraktia ajattelua. Puheen oppiminen oli hänen mielestään kuuroille ainoa keino löytää paikkansa yhteiskunnassa ja viittomakielet puolestaan eristivät kuurot muista. Hänen mielestään viittominen myös hidasti puheen Lue lisää

Lue lisää
Alternative text